"Kun keho luo uutta elämää, tulee hyvin nöyrä olo"

Alusta asti olin päättänyt, että ottaisin insuliinipistokseni itse, joten opin elämään diabeteksen kanssa jo hyvin nuoresta lähtien. Siihen aikaan käytössä olivat pistokset ja sormenpäämittaukset – aivan valtavasti sormenpääpistoja. Monien vuosien ajan minulla oli pieniä mustia läiskiä jokaisessa sormenpäässä. Koska olin niin pieni, siitä tuli luonnollinen osa elämää, enkä oikein muista, millaista elämä oli ennen diabetesta.

Luulin aina tuntevani diabetekseni erittäin hyvin ja hallitsevani sitä kiitettävästi, mutta sairaus on ehdottomasti muuttunut raskauden jälkeen. Siitä on tullut melkein kuin toinen sairaus, enkä ole enää varma siitä kaikesta, mitä luulin tietäväni kehoni toiminnasta. Kun keho luo uutta elämää, tulee hyvin nöyrä olo. On jännittävää seurata, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Huomasin jo varhain, että glukoositasoni voivat muuttua rajusti päivästä toiseen. Minun on säädettävä annoksiani paljon useammin, ja tarvitsen enemmän insuliinia, koska kehoni ei enää reagoi siihen samalla tavalla. Muutaman viikon ajan raskauden alussa minulla oli jatkuvasti vähän huono olo, ja minusta, joka en yleensä ole ollenkaan nirso, tuli yhtäkkiä valikoiva ruokavalioni suhteen. Minun ei välillä tehnyt mieli syödä ollenkaan, mikä teki glukoositasojen vakaana pitämisestä todella vaikeaa. Se, mitä olin suunnitellut syöväni, olikin ehkä viimeinen asia, jota pystyin ajattelemaan sillä hetkellä. Samaan aikaan minun piti syödä jotakin, jotta en voisi pahoin alhaisten glukoositasojen vuoksi.

Vaikka diabeteksen hallinta on haastavaa, olen pystynyt elämään melko lailla normaalisti. Uskon, että suuri kiitos tästä kuuluu apuvälineilleni – minulla on sensori ja insuliinipumppu, jotka kommunikoivat keskenään. Ne pystyvät ratkaisemaan asioita yhdessä automaattisemmin, joten minun ei tarvitse tehdä päätöksiä koko ajan itse. FreeStyle Libre 3 Plus -sensori auttaa minua ennakoimaan ja kertoo pumpulle esimerkiksi silloin, jos glukoosiarvoni ovat laskemassa liian alas. Sensorin ja pumpun välinen yhteistyö on korvaamatonta ja vaikutti hyvään ennusteeseeni raskauden alkaessa. Mitä paremmat glukoosi- ja HbA1c-arvot ovat ennen raskautta, sitä paremmat mahdollisuudet on tulla raskaaksi ja voida hyvin raskauden aikana.

En siis ole huolissani, mutta luotan siihen, että jos jotain tapahtuu, apua on saatavilla. Eikä kukaan odota minun pystyvän kantamaan kaikkea vastuuta yksin. Olen rekisteröitynyt äitiysneuvolaan, joten raskauden aikana saan myös diabeteshoidon siellä. Ylimääräiset kontrollit ja ultraäänitutkimukset käyvät välillä voimille, mutta olen todella kiitollinen kaikesta tuesta. Tunnen itseni hyvin hoidetuksi ja yritän hyödyntää kätilön ja erikoislääkärin tapaamisia saadakseni vastauksia, jotka auttavat valmistautumaan tulevaan ja rauhoittamaan mieltä.

Suhtautumiseni sairauteeni ja siihen, miten annan sen vaikuttaa minuun, on luultavasti melko terveellä pohjalla. On tietysti hyvin yksilöllistä, mitä mieltä kukin on sairaudestaan. Sairaus voi todella rajoittaa sinua, mutta se on mielestäni jossain määrin myös päänsisäistä: rajoitat itseäsi, koska uskot, että sairaus vaatii sitä. Nykyään on olemassa hyviä apuvälineitä, joiden avulla elämä on helpompaa. Joten jos harkitset lapsen saamista, neuvoni on: älä pelkää. Uskalla heittäytyä, mutta uskalla myös hakea apua – keskustele ammattilaisten kanssa ja kysy, mitä tukea voit saada. Sen, että sinulla on diabetes, ei pitäisi estää sinua elämästä.